Videovalvonta on ollut kuuma puheenaihe viimeisissä jalkapallon arvokisoissa. Teknologian kehittyessä videovalvonnasta on tullut merkittävä osa myös yleisurheilun arvokisoja. Muutaman vuoden ajan IAAF:n ja EA:n arvokisoissa on ollut nimettynä kansainvälinen tuomari vastaamaan videovalvonnan perusteella tehtävistä päätöksistä. Olin tuossa videotuomarin tehtävässä alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa ja kokosin päällimmäiset kokemukset tähän kirjoitukseen.
Videovalvonnan tekniikan nuorten arvokisoihin Ruotsin Boråsiin toimitti suomalainen Grassmark. Yritys on kehittänyt Trackmaster-tuotenimellä tunnettua ratavalvontalaitteistoa jo vuosia ja sitä on käytetty mm. Kalevan kisoissa ja PNG:ssä. Kokonaisuus koostuu kahdesta erillisestä järjestelmästä. Perusjärjestelmässä on kuusi erillistä, omaa kameraa, jotka kuvaavat kaarteita, kolme molemmissa kaarteissa. Näiden kameroiden lisäksi tallennetaan TV:n lähetyssignaalin ns. integrated feed. Toisen järjestelmän avulla voidaan poimia talteen erillisiä television kamerasignaaleja kaikista tarjolla olevista signaaleista. Boråsissa tallennettiin 16:sta tarjolla olevasta kameran signaalista neljää ja näitä neljää tallennettavaa kuvaa vaihdettiin lennossa lajista toiseen kilpailun aikataulun perusteella.
Omilla radoilla juostavilla ratamatkoilla videon katsominen voidaan aloittaa heti startin jälkeen. Näin säästyy aikaa, kun ei tarvitse odottaa juoksun päättymiseen asti. Juoksun jälkeen saadaan vielä raportti kentällä olevilta ratavalvojilta ja voidaan katsoa tarkemmin kohtia, joissa he ovat havainneet mahdollisia rikkeitä. Videovalvonta ei siis poista radalta näköhavaintoihin perustuvaa valvontaa.
Pidemmillä ratamatkoilla seurataan juoksua reaaliajassa ruuduilta ja voidaan tarpeen mukaan palata heti kohtiin, joissa tapahtuu esimerkiksi kaatuminen tai muuta poikkeavaa. Varsinkin nopeasti tapahtuvat kaatumiset vaativat usein tarkempaa tarkastelua hidastuksina eri kuvakulmista.
Videovalvomosta seurataan myös kenttälajeja. Tallennuksessa on kuvaa esimerkiksi ringistä tai ponnistuslankusta. Videotuomari voi tarvittaessa puuttua tilanteisiin, jotka jäävät kentällä huomaamatta tai jos tuomio ei ole oikea. Kaikissa epäselvissä tapauksissa pitää suoritus mitata ns. varastoon, jolloin tarkistuksen perusteella tehtävän mahdollisen hyväksymisen jälkeen tulos on heti tiedossa.
Boråsissa muutettiin videon perusteella keihäänheitossa yhden ottelijan heiton alastulo hyväksytyksi ja toisessa tapauksessa voitiin varmistaa punainen lippu oikeaksi. Varsinkin kiekossa tuli kentältä tarkistuspyyntöjä videovalvonnan suuntaan. Yksi pyyntö johti hylätyn heiton muuttamiseen hyväksytyksi.
Kun urheilija tulee hylätyksi esimerkiksi ratarikon takia, on joukkueella mahdollisuus tulla tarkistamaan hylkäyksen peruste videolta. Omin päin videohuoneeseen ei pääse, vaan se vaatii kirjallisen pyynnön kilpailukansliaan. Tuomarineuvoston sihteeri saattaa joukkueita sieltä yksi kerrallaan videohuoneeseen.
Katselussa on sama periaate kuin kirjallisessa protestissa: joukkueen, joka pääsee videoita katsomaan, tulee olla jotenkin itse osallisena kyseisessä lajissa. Videon katsomisen jälkeen joukkue voi ilmoittaa, onko se tyytyväinen ratkaisuun vai ei. Jälkimmäisessä tapauksessa on mahdollisuus tehdä edelleen kirjallinen vetoomus eli protesti kilpailun tuomarineuvostolle.
Boråsissa tehtiin videovalvonnan perusteella 14 hylkäystä joko ratarikoista, vaihtorikoista tai muista syistä. Näistä 13 tapausta oli sellaisia, joissa joukkue hyväksyi tuomion joko videokatselun jälkeen tai ei tullut ollenkaan katsomaan todisteita. Yhdessä tapauksessa joukkue teki kirjallisen protestin, jonka tuomarineuvosto hylkäsi.
Kaiken kaikkiaan videoita käytiin katselemassa noin 20 kertaa ja paria tapausta lukuun ottamatta joukkueiden edustajat olivat tyytyväisiä näkemäänsä videoon ja videotuomarin perusteluihin. Oli myös pari tilannetta, joissa joukkue ei ollut aivan sisäistänyt säännön merkitystä, ja videohuoneessa pidettiin pienimuotoista sääntökoulutusta.
Videovalvomossa päivät tulevat pitkiksi ja tunnelma on toisinaan varsin tiivis, kun pettyneet joukkueen edustajat käyvät katsomassa tilanteeseen liittyviä videoita. Valvonta lisää kuitenkin urheilijoiden oikeusturvaa, kun selvät rikkeet ovat videolta katsottavissa ja lisäksi voidaan kääntää tuomioita toiseen suuntaan, jos siihen löytyy perusteita.
Yleisesti joukkueet olivat tyytyväisiä tehtyihin ratkaisuihin ja ennen kaikkea mahdollisuuteen tulla katsomaan tilanne uudestaan. Useat joukkueet ottivat kuvia näyttöruuduilta, jotta voivat näyttää ne urheilijalle ja valmentajalle. Näin tuomiot saatiin mahdollisimman avoimiksi ja joukkueille mahdollisuus protestiin niin halutessaan.
Boråsin kisaviikon päätteeksi oli mielessä tiettyä ylpeyttä nähdä suomalaista osaamista kansainvälisessä urheilutapahtumassa. Tekninen laitteisto, laitteiston käyttäjät ja kansainvälinen tuomari olivat kaikki Suomesta. Myös yhteistyö paikallisten kisajärjestäjien ja tuomareiden kanssa sujui erinomaisesti. Laitteiston kehitystyö jatkuu. Tulevaisuudessa nähdään enemmän kameroita ja sovelluksia suurempiinkin arvokisoihin.
Pasi Oksanen, IAAF kansainvälinen tuomari
Tiedustelut laitteistosta: joona@haarala.fi
The post Pasi Oksasen kolumni: Videovalvonta arvokisoissa – case Borås appeared first on Yleisurheilu.fi.