Dohan kaksiviikkoinen kokemus on takana yhtenä kansainvälisistä tuomareista ja on ehkä hyvä niputtaa yhteen päällimmäiset ajatukset. En lähde tässä edes aloittamaan alusta eli pohtimaan sitä, olisiko kilpailua ylipäätänsä pitänyt myöntää Dohalle. Se keskustelu on ihan tarpeellinen käydä, mutta koitan tässä enemmän avata sitä, miten asiat menivät perustoiminnassa kentän tasolla.
Ennakko-odotukset olivat aika avoimet, koska itsellä ei ollut tarkkaa kuvaa siitä, miten asiat tulisivat sujumaan ja millä tasolla tuomaritoiminta maassa on. Jos menee esimerkiksi tuomaritehtäviin Puolaan, voi olla aika varma, että asiat sujuvat mallikkaasti ja kansainvälisen tuomarinrooli on enemmän olla tarkkailija ja neuvonantaja tarvittaessa. Etukäteistiedon mukaan Dohassa tilanne olisi täysin erilainen. Lajikulttuuri on heikommalla tasolla, ja vaikka säännöt voi opetella ulkoa, on se vasta puolet toimivasta kilpailusta.
Kilpailuorganisaation avainhenkilöt tulivat muualta
Dohan kisojen suunnittelun edetessä kilpailuorganisaatioon otettiin yhä enemmän Qatarin ulkopuolista osaamista. Heti Lontoon 2017 kisojen jälkeen pestattiin Dohaan kilpailunjohtajaksi kokenut britti Chris Cohen, joka on ollut kilpailun johdossa käytännössä kaikissa Englannissa järjestetyissä arvokilpailuissa viimeisten vuosien aikana. Heti universiadien jälkeen sikäläinen italialainen kilpailujen vastaava siirtyi Dohaan johtamaan maantielajien valmisteluja. Lisäksi teknisessä johdossa oli ryhmä brittejä edellisistä kisoista. Tämä johti vääjäämättä siihen, että kisojen viralliseksi ”komentokieleksi” tuli englanti. Tästä oli seurauksena se, että me kentällä toimineet kansainväliset tuomarit saimme radiopuhelimet ja rooliin tuli sääntötarkkailun lisäksi käytännössä koko lajin kulusta vastaaminen tapahtumanohjauksen komentoja kuunnellen.
Tehtävät kisojen aikana
Tämän tasoisiin kilpailuihin kutsutaan kymmenen kenttätehtävissä toimivaa kansainvälistä tuomaria. Koko kisojen ajan samassa tehtävässä ovat juoksujen tuomari, lähtöjen tuomari ja videotuomari. Muut tuomarit toimivat eri kenttälajeissa sekä jonkin verran juoksujen valvontatehtävissä. Kymmenen tuomarin lisäksi onnimettykaksi tuomaria tuomarineuvostoon sekä tuomarineuvoston sihteeri.
Edelleen kävelyissä on omat kansainväliset tuomarinsa, joiden joukossa Dohassa oli suomalainen Anne Fröberg. Omiksi tehtävikseni oli määritetty kaikki korkeushypyt sekä naisten ottelu. Sen lisäksi olin yksittäisissä tehtävissä mm. kiekossa, pituudessa ja juoksujen valvonnoissa.
Paikalliset tuomarit ja yhteistyö
Työ paikallisten tuomareiden kanssa alkoi pari päivää ennen kisoja alkutapaamisella ja testikilpailulla. Heti alusta asti yhteistyö lähti hyvin liikkeelle ja kommunikointikin sujui, koska paikalliset lajien vastaavat osasivat ihan kohtuullisesti englantia. Ehkä suurin positiivinen yllätys oli paikallisen tuomariston toiminta ja osaamisen taso itse kilpailujen aikana. Kilpailut sujuivat moitteitta ja aikataulussa.
Tuomarivirheiltä on erittäin vaikea välttyä ja tulihan niitä muutama Dohassakin, mutta vain muutama. Ehkä eniten omassa tehtävissä piti tarkkailla yksittäisten tuomareiden keskittymisen herpaantumista. Aikakelloa ei ehkä muistettu laittaa tai kartio ei ollut paikallaan oikeassa kohdassa. Tämän takia omaan rooliini sisältyi tavallista enemmän pieniä eleitä eri tuomareille kisan aikana ja sitä kautta kilpailun kulun ohjaamista. Jokainen kilpailusessio päättyi yhteiseen palautekeskusteluun, mikä sujui poikkeuksetta hyvässä hengessä ja hymyillen. Kokonaisuudessaan tiimit toimivat yhtenäisesti, vaikka mukana oli kansainvälisiä tuomareita.
Stadionin olosuhteet
Khalifa-stadion on moderni huippuluokan näyttämö, jossa on erikoisuutena ilmastointi. Kisapäivien aikana tuli selväksi, että ilman viilennystä olosuhteet urheiluun olisivat olleet käytännössä mahdottomat. Ehkä jotkin pikalajit olisivat vielä toimineet, mutta tulostaso olisi ollut jotain aivan muuta kuin mitä nyt nähtiin: tasainen 25 asteen tienoilla pyörivä lämpötila ja hyvin maltilliset tuulilukemat noin -0,5 ja +0,5 m/s välillä. Tulostaso olikin kauttaaltaan hurja, parasta MM-kilpailujen historiassa.
Urheilijoiden esittelyssä käytettiin runsaasti uusia valaistuselementtejä. Ne toteutti IAAF:n oma tapahtumatuotanto, joten samanlaista valoshowta on luvassa jatkossakin IAAF:n suurimmissa arvokilpailuissa. TV-tuotannossa puhuttivat muutamat uuden kameraratkaisut. Lähtötelineiden kamera sekä urheilijoiden tarkka seuraaminen stadionin sisätiloissa herättivät ehkä eniten huomiota.
Kun urheilijoiden starttiharjoituksia katseli päivää ennen kilpailujen alkua, pystyi jo päättelemään, että telinekamera on ehkä hyvä idea, mutta läheskään jokaisella urheilijalla ei kyse ole kasvokamerasta. Sisäkentällä kameroita oli kilpailujen aikana jopa häiriöksi asti. Tiedä sitten, mikä oli kameraporukan lajituntemus, mutta ei paljon vaatisi yrittää pysyä poissa urheilijoiden suoritusten tieltä. Tämäkään ongelma ei mene paikallisten piikkiin, koska TV-toteutus on nykyään tarkasti IAAF:n hallussa ja sen toteuttaa brittiläinen yhtiö. YLEn osaavaa tuotantoa tuli ikävä päivittäin.
Tuomarineuvoston päätökset
Melkoisen paljon keskustelua on herättänyt kaksi tuomarineuvoston päätöstä, missä molemmissa lopputuloksena jaettiin kaksi pronssimitalia eri tuloksilla. Molemmissa tapauksissa oli kyse varsin harvinaisista tilanteista ja senkin takia viisihenkinen jury pohti päätöksiä aamun pikkutunneille asti. Tuomarineuvostossa on kaksi tuomarijäsentä ja kaksi päivittäin kiertävää IAAF:n hallituksen jäsentä. Puheenjohtaja on viides jäsen ja hän tulee aina hallituksesta ja pysyy samana koko kilpailujen ajan. Tämä käytäntö oli ensimmäisen kerran käytössä Lontoossa 2017. Sitä ennen tuomarineuvosto koostui pelkästään IAAF:n hallituksen jäsenistä. Mielestäni tässä on menty parempaan suuntaan., vaikka hallituksestakin löytyy sääntöosaamista.
Kyseiset kaksi tapausta puhuttavat varmasti vielä jälkikäteen. Erityisesti on pohdittava, miten sääntöihin tulee kirjata käytännöt, jos tilanne on kuten se Dohassa oli. Jonkin verran on kommentoitu, että päätökset olisivat olleet sääntöjen vastaisia, mutta niin asia ei tarkasti ottaen ole. Enemmän on kyse siitä, että säännöissä ei ole kerrottu, miten esimerkiksi toimitaan, jos urheilija tulee häirityksi finaalissa. Alkukierrosten osalta tilanne on selvä, mutta finaalin kohdalla ei niinkään. Tässä on sääntönikkareille pohdittavaa.
Tässä yhteydessä on hyvä todeta myös se, että varsin moni epäselvä tilanne hoidettiin kansainvälisten tuomareiden aktiivisella toiminnalla niin, etteivät ne koskaan edes päätyneet jurylle asti. Kaikkien kenttälajien kaikki suoritukset mitattiin muistiin, ellei kyse ollut selvästä yliastumisesta tai urheilijan tahallinen yliastuminen. Kisan aikana oli mahdollisuus keskustella radiopuhelimella videotuomarin kanssa, joka pystyi varsin nopeasti varmistamaan tai kumoamaan tehdyn ratkaisun. Joskus tilannetta tarkasteltiin vasta kisan jälkeen, mutta aina löytyi oikea ratkaisu.
Maantielajit
Vaikka itselläni ei maantielajeihin liittyviä tehtäviä ollut, niin näiden lajien sopiminen Dohan kisojen yhteyteen on hyvin kyseenalainen. Kuumuus ja kosteus olivat sitä luokkaa, että kyse oli enemmän extreme-urheilusta kuin mistään muusta. Tässä kohtaa olisi ehkä voinut miettiä kisojen jakamista niin, että maantielajit olisi käyty päiväsaikaan jossain muualla viileämmissä olosuhteissa.
Paikan päällä ei ollut juurikaan yleisöä ja TV-tekniikalla ei paikkakunnalla ole niin suurta väliä. Lisäksi olisi säästetty miljoonien satsaus reitin valaistukseen.
Toiminta urheilijoiden keskellä
Viime kädessä kilpailuja tehdään urheilijoille, joten muutama rivi heistä. Kansainväliset huippu-urheilijat ovat erittäin valmiita kilpailutilanteisiin. Kilpailutapahtuman prosessi kokoontumispaikkoineen on käytännössä kaikille tuttua ja kovin vaikea on löytää urheilijoista hermostuneisuutta tai epävarmuutta. Kun lajin tuomarina vielä verryttelyn ja kilpailun aikana pyrkii kertomaan kilpailijoille kaikesta poikkeavasta, sujuu homma hienosti.
Miesten korkeuden lämmittelyn alussa selvisi, että patjaa pitää siirtää jonkin verran, jotta yhden urheilijan juoksulinja saadaan kulkemaan niin, ettei askel osu kaivonkanteen. Tällaisessa painetilanteessakin urheilijat toimivat tyynesti ja alkoivat vain heti siirtää askelmerkkejänsä uuteen kohtaan. Ilmeistä ja puheesta ei voinut päätellä mitään turhautuneisuutta tai vastaavaa.
Yhteenveto
Dohasta jää mieleen ennen kaikkea lämpö sekä ilmassa että ihmisissä. Toisaalta parin tuomarineuvoston päätöksen takia syntynyt varsin negatiivinen keskustelu on myös pinnalla. Tuomarityöskentelyn kannalta Dohasta jäi erittäin luotettava kuva toiminnasta kaikkien kymmenen kisapäivän aikana. Epäselviä tilanteita tuli hyvin vähän ja ne johtuivat suurelta osin tekniikasta eivätkä ihmisistä. Siinä mielessä kahden mediatilaa saaneen tapauksen perusteella ei voi päätellä, miten kilpailut yleisesti sujuivat.
Doha jää omaan mieleen teknisesti hyvin sujuneena tapahtumana, jota väritti runsaasti ihan aiheellinenkin keskustelu kilpailujen pitopaikasta. Työteliäs, mutta hyvin sujunut kaksiviikkoinen oli mieleenpainuva kokemus, mutta ihan heti ei ole mielessä lähteä lomailemaan samoille seuduille.
Pasi Oksanen
The post Pasi Oksasen kolumni: Dohan kokemukset sisäkentältä appeared first on Yleisurheilu.fi.