Dohan MM-kilpailut lähestyvät ja, kuten niin usein ennen arvokisoja, valinnoista saadaan otsikoita. Tällä kertaa arvostelun kärki on kohdistunut Kansainväliseen yleisurheiluliittoon (IAAF).
Valintajärjestelmää on kummasteltu, kun Elmo Lakka ei saanut Suomessa ylläpidetyn MM-tilaston 37. sijasta ja 13,49 ajastaan huolimatta paikkaa 40 urheilijan joukkoon 110 metrin aitoihin. Paikat menivät 35 kisarajan 13,46 rikkoneelle urheilijalle, villillä kortilla Oseanian mestarille ja neljälle urheilijalle, joiden kotimaa voi ilmoittaa MM-kisoihin vain yhden mies- ja naisurheilijan.
IAAF:n valintajärjestelmä on ollut vuodesta 2016 asti käytännössä sama. Silti se on hyvä kerrata olennaisimmilta osiltaan.
Lajeihin otetaan kilpailujen aikatauluun sopiva määrä urheilijoita/laji seuraavasti: 100 ja 200 metriä 56 urheilijaa plus sadalle metrille omiin alkueriinsä vain yhden urheilijan kisoihin ilmoittaneet maan urheilijat (joille suositellaan ensi sijaisesti 100 metriä), 400 ja 800 metriä 48, 1500 ja 3000 metrin esteet 45, 100, 110 ja 400 metrin aidat 40, kenttälajit 32, ottelut 24, 5000 m 42, 10000 m 27, kilpakävelyt 60, maraton 100, ja kuhunkin viestiin 16 joukkuetta.
Perussääntöjä: Enintään 3 urheilijaa/laji/maa (poikkeuksena villin kortin saavat, jolloin maalla voi olla lajissa 4 urheilijaa). Villin kortti saa puolustava maailmanmestari, 2019 Timanttiliigan, moukari-, ottelu- ja kävely-challengen sekä maanosien mestaruuskilpailujen voittajat. Lisäksi kisojen isäntämaa saa halutessaan yhden villin kortin jokaiseen lajiin. Viestissä on yksi joukkue per maa.
Mitä ovat ”unqualified” urheilijat?
Jos maalla ei ole yhtään urheilijaa pääsemässä rankingin pohjalta MM-kisoihin, voi se ilmoittaa yhden mies- ja naisurheilijan haluamaansa lajiin, muttei kuitenkaan otteluihin, 10 000 metrille eikä esteisiin. Kisojen tekninen johtaja voi evätä näiltä ns. ”unqualified” urheilijoilta osallistumisen kenttälajeihin sekä kävelyihin ja maratonille. Näin voidaan tehdä, jos urheilija on merkittävästi huonompi kuin kanssakilpailijansa. Sama koskee näissä lajeissa myös maanosan mestareita.
Kilpailemaan pääsevät ne, jotka ovat saavuttaneet kisoihin pääsemiseen asetetun tulosrajan. Rajat on asetettu siten, että yleensä lajiin tavoiteltua urheilijamäärää ei saavuteta pelkillä tulosrajan tehneillä. Tavoiteltuun urheilijamäärään sisällytetään lisäksi villillä kortilla mukaan tulevat ja lajiin ilmoitetut yhden mies- ja naisurheilijan kisoihin ilmoittaneiden maiden urheilijat. Loput otetaan rankingin pohjalta paremmuusjärjestyksessä.
Dohan 110 metrin aitojen valintaseulan läpäisivät 35 tulosrajan tehnyttä ja Oseanian mestari (13,52) ja neljä ”unqualified” urheilijaa: yksi Senegalista (13,59), Haitista (13,72), Laosista (14,22) ja Komorin saarilta (14,67).
IAAF:n MM-kisoissa on urheilijoita jopa yli 200 maasta. Tätä kirjoitettaessa ei ole vielä selvillä monestako maasta osallistuu vain ”unqualified” urheilija. Heidän kutsumisensa kisoihin on osa IAAF:n tavoitetta edistää yleisurheilua kaikissa maailman maissa. Yleensä ”unqualified” urheilija on maansa paras yleisurheilija, joten jonkin muun urheilijan lähettäminen MM-kisoihin ei ole lähettävän maan yleisurheiluliiton osalta helppo ja oikeudenmukainen ratkaisu.
Vaikka Dohassa on etusuoralla 10 rataa, ei extra-urheilijoita ole helppoa saada mukaan. Kisajärjestäjä maksaa kaikkien urheilijoiden matkat ja majoitukset. He ovat hyvin haluttomia lisäkustannuksiin.
”Unqualified” urheilijoiden maksimimäärää ei ole valintakriteereissä
Pidän ongelmana, että ”unqualified” urheilijoiden maksimimäärää/laji ei ole asetettu valintakriteereihin. Dohan 800 metrillä heitä on peräti seitsemän. Neljä 110 metrin aidoissa on suurin luku tähän mennessä.
Toinen ongelma liittyy valintojen viestintään ja valintaprosessin hitauteen. Nykyteknologialla on helppo tehdä yhteislista ”unqualified” urheilijoina ilmoittautuneista ja rankingin parhaista ja saada nopealla prosessilla selvyys siitä, ketkä urheilijat kuhunkin lajiin mukaan pääsevät.
Kolmas ongelma on, että järjestelmä on hankalasti ymmärrettävä ja sekavan oloinen.
Olen puhunut viimeisten päivien aikana monta kertaa kyseisistä ongelmista IAAF:n asianomaisten henkilöiden kanssa. Tiedän, että valintakriteerit ja –prosessi ovat parempia seuraavissa MM-kilpailuissa.
Elmolle toivotan tsemppiä ja näyttämisen halua. Lahjakas mies, hyvä harjoittelu ja mikään kriteeri ei enää estä osallistumista arvokisoihin – ja niitä on ensi kesänä kaksi.
Antti Pihlakoski
Kirjoittaja on Kansainvälisen yleisurheiluliiton (IAAF) ja Euroopan yleisurheiluliiton (EA) hallituksen jäsen.
The post Antti Pihlakosken kolumni: Pohdintaa Dohan MM-kisojen valintajärjestelmästä appeared first on Yleisurheilu.fi.